Tää on oikeesti kyl aika säälittävää avautua täällä. Mutta mä en jaksa avautua aina kavereillekaan. On joskus paljon helpompi olla niinku ei oiskaan ja pitää ilosta naamaa.

Kävin eilen konsertissa. Olin muutaman tunnin pois ja tulin nukkumaan kotiin jo ennen ku lapsi oli nukkumassa. Elieipä tarvinnu isukin edes sitä nukuttaa. Mutta mies kehtas silti kysyä, että: " millos minä saana omaa aikaa?" Vitun ääliö! Eikö se oo omaa aikaa kun on koko kesän luuhannu vikkonloput kavereiitensa kanssa ja minä saan olla kotona oottamassa! Tää oli ainoo kerta kun koko kesänä oon missään käyny ja kehtaa vielä näyttää hapanta naamaa kun on pakko olla pennun kanssa kotona.

Laitoin miehen viemään lapsen äidilleni hoitoon aamulla. Saan rauhassa tehä rästiin jääneitä kotihommia. Tai ehkä vaan makaan ja luen kirjaa. Miehellä oli mielipide tähänkin. Minä olen tosi itsekäs kun haluan olla yhsin. Minun kuuluisi hoitaa lapsia itse, kun olen kerran niitä halunnut. Painotti asiaa monta kertaa.

Ehkä pakkaan, menen tien laitaan odottamaan linja-autoa etelään päin. en tule ikinä takaisin. Ai niin, en voikaan kun lapsi on siellä mummon luona. En minä sitä isälleen voi jättää. Keksin vielä jotain muuta.